*

Naamapalmusunnuntai (ar. de dictis cuiusdam stulti)

Miltä Suomen vaakuna näyttää HEMA -harrastajan silmiin?

  • Kustaa Vaasan haudan detalji.
    Kustaa Vaasan haudan detalji.
  • Fiore dei Liberin "Flos Duellatorum" (Pisani Dossi) vertailtuna vaakunan kanssa. Fioren tekniikoissa kruunupäinen on voittaja.
    Fiore dei Liberin "Flos Duellatorum" (Pisani Dossi) vertailtuna vaakunan kanssa. Fioren tekniikoissa kruunupäinen on voittaja.

Suomen vaakuna on tuttu kuvio. Sitä näkee ties missä. Se on tuttu niin asiallisissa yhteyksissä. Kaikki tuntevat sen. Siksi siihen ei tavallaan tule kiinnitettyä huomiota. Moni on käsitellyt sitä, joten voisi luulla että siitä ei olisi hirvittävästi mitään sanottavaakaan. Kuitenkin huomasin, että Suomen vaakunan aseistusta ei ole hirveästi käsitelty vaakunaa koskevissa keskusteluissa. Ja valtaosa miekka-aiheista on keskittynyt sapeliin. Suora miekka, joka on kuitenkin melko oleellinen osa vaakunaa, on jäänyt hyvin pienelle käsittelylle. Tämä taas on myös jotain johon minulla voisi myös olla jotain sanottavaakin. (Käytän apunani Oakeshott typologiaa joka on aika standardi. Sitä kautta miekoille saa kuvattua minkä mallinen se on. Ja niihin liittyy myös aikatietoa siitä milloin sen tyylistä asetta käytettiin paljon.) Sen lisäksi minulle syntyi tekniikallisempia mielikuvia.

Suora miekka.

Minun tietooni tästä miekasta on tullut lähinnä se että se olisi ollut saksalaisten ratsuväenmiesten käyttämä puolentoistakädenmiekka. Ymmärrän toki miten joku saattaisi ajatella että kyseessä olisi pitkämiekka, mutta kädensijaa tarkastellessa on selvää että kyseessä on nimenomaan yhdellä kädellä käytettävä ns. arming sword. Kahva on niin yhteen käteen sopiva - ja miekan terä ei ole hirvittävän pitkä - joten kaikki puheet puolestatoistakädestä menevät vähemmän tarkkaavaisemmassa katsomisessa suoraan krapulapuheen piikkiin. Se on puolentoistakäden miekka yhtä vähän kuin se on kahdenkädenmiekka. Tai konekivääri.

Heti vaakunaa "tällä silmällä" katsellessa minulle tuli mieleen ennakkointuitio. Siinä on "jotain hyvin espanjalaisen tuntuista". Ensimmäisenä mieleeni kun tuli espanjalaisten jousiampujien sivulla kantama miekka. Syynä on vaakunassa oleva miekan tasainen muoto. Miekan voisi tällöin sovittaa Oakeshott typologiassa XIIIb ja ajoittaa jotakuinkin 1300 luvulle. Veriuran puute on tässä mielenkiintoinen. Sillä teoriassa miekan voisi sovittaa Oakeshott typologiassa muotoon XIIIb mutta siinä veriura on voimakas ja tavallinen. Myös XIIIb:ssä veriura on tavallisin, mutta se on kuitenkin ase jossa se "ei ole välttämätön". Tämä miekan versio on yleistynyt aikana jolloin panssarointia alettiin pikku hiljaa lisäämään. Tätä aikaisemmin viilto-ominaisuudet olivat erityisen tärkeitä. Panssarointi lisäsi tarvetta pisto-ominaisuuksien korostamiseen ja toisaalta siihen että viiltävyydessä läpäisevyyteen piti alkaa panostamaan. XIIIb:ssä keskityttiin erityisesti jälkimmäiseen.

Tämä ennakkointuitio oli ymmärrettävä, mutta kuten usein intuitioiden kanssa on, se paljastui hieman tarkemmassa katsomisessa vääräksi. Nimittäin kun katsotaan Suomen vaakunan alkuperää, päädytään vuoteen 1580 ja Kustaa Vaasan hautaa. Tätä katsoessa miekassa näkyy yksityiskohtia jotka ovat sitten kadonneet siitä virallisesta vaakunasta pelkistämisen vuoksi. Miekassa on selvästi kaksi terää jotka kohtaavat keskellä. Tämä miekka on myös korostetummin pistoversioinen. Detalji voi vaikuttaa mitättömältä mutta se ei ole. Aikaisempi Oakeshott -typologiakuvakseni on siksi muutettava.

Se voisi olla XV, koska ase selvästi kapenee kärkeä kohden siten että terät kapenevat tasaisesti kohti kärkeä. (Kuin V .kirjain jossa on paljon "korkeutta" mutta vähän leveyttä.) Muutos siirtää miekkaa 50-100 vuotta eteenpäin siitä mihin ennakko-oletukseni sen laittoivat. Eli sinne 1400 -luvun puolelle. Tämä miekkatyyppi yleistyi kun panssaroinnissa siirryttiin haarniskointiin. Miekan keskiosa on korostunut koska tämän avulla rakenne kesti pistoja. Ja siksi terien hionta korostaa sitä kohtaa missä terät kohtaavat toisensa.

Mutta tätäkin voi pitää hieman liioiteltuna. Sillä ainakin jos nykyisestä vaakunan tekemästä tulkinnasta pitää jotain sanoa, niin se on se, että jos siinä on sekvä terien kohtaamislinja, se on itse asiassa melko hyvä esimerkki miekasta joka ei ole kumpaakaan edellämainitsemaani Oakeshott typologiaa. Se itse asiassa näyttää miekalta jota ihastein paikan päällä Wallace Collectionissa Lontoossa. (It's awesome!)

Suurin ero Suomen vaakunan ja tuon miekan välillä on pommelin muodossa. Ja variaatio XVIII -mallissa on tältä osin melko suurta. Joten sen voi ohittaa merkityksettömänä. Tämä on myös miekkamalli joka tunnetusti esimerkiksi suurmiehiä kuvaavassa taiteessa helposti sekoittuu XV -mallin miekkoihin. Niillä on sen verran runsaasti yhteisiä piirteitä. Tässä miekan terät yleensä kohtaavat niin että sivutuotteena syntyy selvä viiva keskelle miekan terää. Veriuraa ei ole. (Kuvassani tätä ei näy kovin hyvin, mutta toisaalta tämä sopii vaakunaan sinänsä hupaisasti että se tavallaan selittää miksi Kustaa Vaasan haudalla se näkyy ja nykyvaakunassa ei. Toki pelkistäjä ei luultavasti ole tämänlaisia yksityiskohtia miettinyt. Eli yhteensopivuus on sattumanvarainen.) Erityisen vakuuttavaa mielestäni on se, että XVIII -mallissa terä usein levenee hitusen juuri ennen kahvaa. Ja tämä piirre on Suomen vaakunan molemmissa versioissa, on havaittavissa.  (Toisin kuin valitsemassani näyte-esineessä joka on muuten kyllä hieno.) Tässä mallissa ollaan jo 1400 -luvun loppupuolella. Ja tällöin kyseessä on hyvin suosittu miekkamalli joka monikäyttöisesti sopi sekä panssaroituja että panssaroimattomia vihollisia vastaan. Tämä on juuri sitä yhdenkäden miekkamallia josta löytyy tekniikkamateriaalia Hans Talhofferilta.

Toki on mahdollista että vaakunan alkuperää ja nykymuotoa olisi käsiteltävä erikseen. Silloin voi olla perusteltua pitää Kustaa Vaasan haudan miekkaa XV -mallisena, josta voi kenties joustaa XVIII -malliin. Ja nykyvaakunassa taas on XVIII -malli jonka kenties voisi hyvällä mielikuvituksella tulkita XIIIb:ksi.

Käyrä miekka.

Käyrästä miekasta on sitten keskusteltu kohtuullisen paljon. (Ja se myös kiinnostaa itseäni vähemmän.) Luultavasti jokainen tietää että suora miekka viittaa eurooppalaisuuteen ja käyrä miekka itämaisiin suuntiin. Tässä kohden suomen kielen sapelisanasto on hankala. Me kun pidämme eurooppalaista ratsumisten sapelia (sabre) samana kuin itämaista sapelia (scimitar/shamshir). Koska leijonan tallaamassa sapelissa ei ole kaarta nyrkin yli, se tuskin on ratsuväensapeli. Toisaalta tiedetään että se ei ole ns. tulwar/talwar -tyylinen itämainen sapelikaan. Sillä vaikka kädensija onkin hyvin tyypillinen juuri tälle miekkatyypille, niin tulwarit ovat kaarevia miekkoja joiden kärki päättyy hyvin terävään piikkiin. Tämä piirre, joka olisi myös ratsumiehensapeleille epätyypillinen, viittaa siihen että miekka on jotain muuta mallia. Sapeliksi on ehdotettu turkkilaista kilijiä, jonka miekan terä on sopivasti "kaareva mutta ei älyttömän kiverä" ja tämä olisi historiallisesti ymmärrettävissä. Sillä Venäjän kautta Suomeen päin on ollut varmasti konfliktia johon tämänlaatuinen miekka voisi sopia. Mutta kilij yleensä ohenee ja päättyy teräksi ikään kuin "vähitellen". Toisin kuin kuvan sapeli.

Mutta en ole miekan kärjen muodon vuoksi vakuuttunut tästäkään teoriasta. Näkisin että nimenomaan erikoinen "ikään kuin katkeava" kärki on tärkeä. Ja tämä viittaa etelämmäs. Kyseessä on hyvin tyypillinen itämainen scimitar, ja tämä tuo mielikuvat kauemmas Suomea itseään koskevista konflikteista. Voidaan nähdä että scimitar on juuri sen tyylinen joka on ollut tavallinen muslimeilla. Ja kun Suomen leijona tallaa tämänlaista miekkaa, syntyy sellaisia ristiretkihenkisiä tulkintoja jotka jokainen PerusSuomalainen erityisen "islamtiedostunut maahanmuuttokriitikko" alleviivaisi mielellään. (Ja toisaalta kenties osaltaan selittää miksi nykytulkinnoissa Suomen vaakunan tatuointi viittaa vahvasti uusnatsejen suuntaan.)

Asiasta voisi huvitella eteenpäinkin.

Jos otetaan vaakuna ja se liitetään Fiore dei Liberin "Flos Duellatoriumiin" saadaan omituisia yhteensattumia ja saadaan paljon tilaa semirationaaliselle huvittelulle. (Mainitsemani teoksen pitäisi kuulua jokaisen ihmisen yleissivistykseen koska sen kulttuurihistoriallinen arvo juuri minun henkilökohtaiselle identiteetilleni vastaa kymmentä "Raamattua".)

Itse voisin ottaa asian jonkinlaisena puolikoomisena haasteena. On nimittäin ilmiselvää että heraldikot eivät piirrä kuvia itsepuolustusmekaniikka mielessään. Itse asiassa edes vaakunoiden eläimiä ei piirretä realistisesti, eikä koko vaakunanpiirtelyssä muutoinkaan ole kysymys maailman kuvantamisesta. Mutta tästä huolimatta voi olla hauskaa "puolileikkimielisesti" tutkistella asiaa.  Kunhan ei anna tulkintojen mennä päähän. ; Leikkimielisyyden tiedostaminen on se ero joka on asioilla puoliironisesti leikittelevien hipsteri-intellektuellejen ja foliohatuissaan rypevien salaliittoteoreetikkocrankien välillä. Väittäisin ero on universumin ymmärtämisen ja muun mahtipontisen tasolla mitättömän pieni, mutta toisaalta se on se ainut pieni relevantti ero joka mielenterveiden ja muunlaisten ihmisten välillä tavallaan on. En tosin tiedä auttaako tulkontani ketään kehittymään humaaniksi, älykkäksi rationaaliseksi ja vastuulliseksi aikuiseksi vai pelkästään yöunensa menettäneeksi kyynikoksi. Mutta tämänlaiset haasteet eivät ole kenties minun ratkaistavissani muutenkaan.

nsimmäinen asia on tietysti se, että leijona on itsessään äärimmäisen Fiore dei Liberin maailman mukainen symboli. Fioren mekaniikkaan liittyy eräänlainen "hyve-etiikka". Miekkamiehen tulee olla tasapainoinen ja pitää huolta.
* Voimasta, tasapainosta ja tukevuudestaan fortitudosta (jota symbolisoi elefantti jolla on torni selässä)
* Miehekkäästä heittäytyvästä rohkeudesta audatiasta (jota symbolisoi leijona joka pitelee sydäntä)
* Ovelasta, mittaavasta ja älykkäästä prudentiasta (jota symbolisoi ilves jota siihen aikaan pidettiin yhtenä susilajina, joka pitää kulmamittaa)
* Nopeutta ja tarkkuutta merkitsevä celeritas (jota symbolisoi tiikeri joka sattuu näyttämään egyptiläiseltä vinttikoiralta ja joka pitelee nuolta).

Suomen vaakunan ytimessä on leijona. Fioren istuvaa ja tassua ojentavaa leijonaa on paha sotkea Suomen vaakunan seisovaan leijonaan. Mutta leijona on leijona. Analogia on analogia. Ainakin silloin kun leikitään "puolileikkimielisesti".

Toinen asia on sitten kamppailutekniikka. Tässä kohden vaakunaleijona ei näytä kovin pätevältä. Fioren perusasennoista ei löydy aivan tuossa asennossa olevaa stancea. Mutta sitten kun menee sovellusten puolelle voi löytää apuja vaikkapa Fioren yhtä manuaalia ("Pisani Dossi") ja sen abrazare -puolelta. (Abrazarea eli aseetonta kamppailua miekkailumanuaalissa. Hyvin keskiaikaista.) Siellä on alkupuolella, prologin jälkeen neljäs ruutu, tekniikka joka kuvaa vastatekniikkaa (remedy master) tietyssä lähtötilanteessa (first play). Kuva jonka kruunupää - ja kruunupäisyyden merkitys on tärkeä muistaa, koska se on tekniikan kuvauksessa se voittaja - näyttää olevan hyvin samantapaisessa asennossa kuin leijonakin. Kuvan samanlaisuutta korostaa se, että käden asennot ovat samansuuntaiset ja jalat ja niiden suhde käsiin on hyvinkin sama. (Demonstroin asiaa kuvalla joka on klikattavissa esiin yllä.)

Kuvan teksti kertoo tilanteesta jossa toinen tarttuu kurkusta tai hartiasta. Tilanne on luonnollisesti ratkaistava Kuva opettaa "Cum questa presa in terra andare ti farò Ouero el braço senistro ti deslogaro" joka tarkoittaa elävien ihmisten kielellä suunnilleen samaa kuin "minä tulen ajamaan sinut maahan tällä otteella tai sitten väännän vasemman kätesi sijoiltaan." (Lopputulos sitten riippuu osittain siitä, kuinka paljon vastapuoli vastustaa tekniikkaa.)

Toki Fioren abrazare on aseetonta tekniikkaa, ja Suomen vaakunalla on kädessään miekka. (Josta kirjoitin aikaisemmin joten detaljin ignorointi olisi ääliömäistä.) Kuitenkin on hyvä muistaa että tekniikoita ja tilanteita usein sovelletaan. Joten jos joku tarttuu sinua kurkusta, on hyvä kääntää tämän hartia sijoiltaan vaikka kädessä olisikin miekka. Väistillä tarttumalla ja koukkaamalla tekniikasta saa sovelluksen joka toimii aseistautuneenakin. (Tämä sovellettavuus, jossa esimerkiksi pommelilla käytetään rystyotteessa tehtyjä tikaritekniikoita on itse asiassa se syy miksi miekkailumanuaaleissa on painia.)

Kun tämän liittää Venäjän kautta tunkeutuviin itämaisiin viittaavan sapelin tallaamiseen tästä saadaan hauska vitsi siitä mitä tapahtuu kun Suomen leijonaa kohtaan tungetaan sitä kauhiaa itämaista vasemmistolaista kommunismia. (Toki on huomattava että Fiore että Suomen vaakuna ovat vanhempia kuin kommunismi. Mutta kyllä se vitsiksi saa luvan kelvata!)

Minusta jos tämä selitys olisi tosi ja yhteys olisi muutakin kuin sattumaa, ja merkitykset olisivat enemmän kuin "pelkkää synkronisiteettiä", niin Suomen leijona kertoisi kyllä sellaisia viestejä, että hyvin mielelläni noudattaisin niitä. ; Audatia kuvaa rohkeutta, ja voimaa, älykkyyttä ja nopeutta kuvaavia eläimiä vaakunassamme ei ole. Suomalaiseen sisuun tämä ajatus on helpohkoa liittää. Etenkin kun meille oikein opetetaan Sven Tuuvan kautta että sisutyypin ihannesuomalainen ei väistä luotia tai ole kovin älykäs. (Siis juuri vähän kuin moni uusnatsi.)

Toisaalta se opettaa sen, että jos jokin asia pakottaa itsen nurkkaan niin että ei voi hengittää niin sitten on syytä heittää tämä maahan sellaisella tekniikalla että tämä joko menee maahan tai itkee kun käsi menee sijoiltaan. Eikä silläkään enää voi sitten kuristaa. Kun ihmisellä on pää pystyssä ja tämä antaa itselleen luvan rakastaa itseään itsensä suojelemiseksi kaikin tarpeellisin keinoin, on tarjolla jotain jonka avulla voidaan selvitä suomalaisessa kulttuuri-ilmapiirissä.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (1 kommentti)

Käyttäjän seppaeo kuva
Oskari Seppänen

Joka päivä on hyvä päivä oppia enenmmän, tai ainakin tulkita vanhaa uusin silmin. Vanha lukion historianopettajani voisi ottaa oppia tästä paneutumisesta.

Toivottavasti blogistia ei haittaa jos linkitän sarjakuvaan, joka mielestäni toimii humoristisena pohjoisen äänenkantajana internetissä, ja sattuu sivuamaan juuri heraldiikkaa tässä stripissä:

http://satwcomic.com/coat-of-arms

Mainos

Netin kootut tarjoukset ja alennukset