Naamapalmusunnuntai (ar. de dictis cuiusdam stulti)

Siitä saatte! - eli miltä "Hamlet" näyttää HEMA -harrastajan silmään?

William Shakespearen "Hamlet" (kirj. jossain 1599 ja 1602 välillä) on maailmankuulu teos. (Josta ei tarvitse tietää kuin se, että mielestäni Hamlet ei ole oikeasti hullu, vaan trolli! Ja kaikki toisella tavalla tulkitsevat ovat likaisia kerettiläisiä!) Tämä blogaus käsittelee muutamaa riviä kyseisestä teoksesta. (Kiistän tästä huolimatta olevani hullu. Toisella tavalla tulkitsevat ova mahdollisesti mielenterveysalan ammattilaisia!)

Keskitän huomiota Hamletin ja Laertesin väliseen kaksintaisteluun, johon liittyy myrkytettyjä miekkoja, petosta ja kuolemaa. (Kaikkien kuolemaa ; Eli parasta sorttia näytelmäkuolemia. Ei tosin voita satunnaista puskista reväistyä karhua, mestariteko jonka Shakespeare toteutti "Talvisessa tarinassa".) Tai oikeastaan vielä vähemmän. Keskityn yhden sitaatin alaviitteeseen. Kohtaan joka on Matti Rossin käännöksessä "Laertes : Siitä saatte! [Käsikähmässä miekat vaihtuvat.]" Kohta on alkuperäiskielellä ilmaistu muodossa "Laertes : Have at you now! [LAERTES wounds HAMLET; then in scuffling, they change rapiers, and HAMLET wounds LAERTES]"

Kohta on mielestäni tärkeä. Ei pelkästään tärkeän aiheensa, miekkailun, vuoksi. Vaan myös siksi että tämänlaiset näkökulmat auttavat lataamaan kohtaukseen merkityksiä. Ja kun puhutaan näin dramaattisesta loppuhuipennuksesta, on selvää että merkitykset kokonaisuuden kannalta voivat olla suuria. ; Se on lopussa oleva dramaattinen kohta. Tämänlaiset ovat juonenkäänteissä pituuttaan tärkeämpiä. (Hieman kuten J.R.R. Tolkienin "Taru Sormusten Herrasta" -kirjan Klonkun putoaminen tuomiovuoreen.) Näytelmissä tämä kohta esitetään melko usein sellaisessa muodossa, että vaihto olisi ikään kuin sattuma ja vahinko. Olen itse ollut mukana koulunäytelmässä jossa tämä kohtaus oli redusoitu Hamletin kohteliaisuuteen ; Hamlet saa haltuunsa Laerteksen aseen ja kohteliaisuudesta antaa omansa tälle. Nämä ovat tapoja jotka eivät mielestäni ole niin osuvia.

Kohtaa pitää toki taustoittaa hieman. Merkittävää on että Hamletin ja Laertesin taistelu on kaksintaistelu. Ei mikä tahansa tappelu. Siinä on myös pisteenlaskua. Taistelu on herrasmiesmäinen ja tämä tekee myrkyttämisestä monin verroin kunniattomampaa. Huomattavaa oman tulkintani kanssa on se, että Hamlet pärjää melko hyvin ennen tuota huomioni kohdetta, dramaattista ja muistiin jäävää miekkojen vaihtumista. Huomiota herättää esimerkiksi kohta jossa Laertes kiistää pisteen joka kuitenkin varmennetaan aidoksi.

Tässä yhteydessä on hieman epäselvää onko taistelu käyty tylsytetyillä vai terävillä aseilla. Selvää on että jos aseet on tylsytetty niin Laertes huijaa ja Hamlet huomaa petoksen viimeistään haavoituttuaan. (Kaikkia kaksintaisteluita ei suinkaan käyty kuolemaan. Ja Hamlet ja Laertes laukovat toisilleen monenlaisia kohteliaisuuksia joten voi olla että kamppailu ei ole niin väkevä että sitä olisi viritetty kuolemaan asti käydyksi taisteluksi.) Tämä voi vaikuttaa siihen mitä tarkastelemani kohdan vaikutusta tulkitaan.

Oletan lisäksi että näytelmä on anakronistinen. Eli se on kirjoitettu Shakespearen aikana Shakespearen ajan ihmisten viitekehykseen. Ei aikoihin jotka ovat tätä varhaisimpia ja jonne Hamlet -teosta sijoitetaan näytelmässä. Ja näin ollen näytelmässä on asioita jotka sijoittuvat tapahtumisaikaansa myöhempiin vaiheisiin. Tämä on tavallista myös moderneissa ohjelmissa. Niissäkin joissa tehdään taustatöitä ja yritetään panostaa historiallisuuteen edes jotenkin. Tämä ei ole moite Shakespearea vastaan, sen voidaan nähdä olevan jotain joka tekee näytelmästä Shakespearen tavoittelemalle yleisölle immersiivisempää, helpommin mukaansatempaavaa.

Hamletissa taistelua käydään pistomiekalla (sitaatissakin mainittu rapier) ja tikarilla (dagger). Tämä on ollut Shakespearen aikaan muodikasta. Kyseinen pistomiekka on melko pitkä verrattuna niihin urheilupistomiekkoihin ja vastaaviin joita usein näkee näytelmissä ja elokuvissa. Sellainen painaa suunnilleen saman verran kuin pitkämiekka, se on kapeateräisempi mutta terältään pidempi. Kädensija on yhdelle kädelle tarkoitettu ja siinä on melko mutkikas "kori" suojaamassa miekkakättä.) (Taistelua ei käydä esimerkiksi miekalla ja pienellä kupurakilvellä (sword&buckler). Joka mielestäni oikeuttaa anakronistisuuslausuntoni.) Shakespeare on voinut hyvinkin saada haltuunsa tähän liittyvää tietoa. Vincentio Saviolo oli hieman aiemmin kirjoittanut muodikkaan rapierin ja tikarin käyttöön harjoittavan teoksen "(his) Practise" (kirj. 1595). (Löytyy kokonaan internetistä.)

Tässä on myös kaksintaisteluun keskittynyttä materiaalia. Tässä kontekstissa miekkojen vaihtuminen on paitsi miekkojen vaihtuminen niin myös nimitys tietylle tekniikalle. Omasta tikarista luovutaan ja vapautuneella kädellä tartutaan toisen miekan kädensijaan ja väännetään jotta se saadaan väännettyä pois vastustajan otteesta. (Korikahvasta on tässä asiassa miekanpitelijälle enimmäkseen riesaa.) Kun tälläinen tapahtuu itselle, yksi järkevimmistä vastareaktioista on se, että hän tekee saman, jolloin taistelijat riistävät toisiltaan aseet ikään kuin "päikseen". Tämä kaikki on miekkailuteknisesti paitsi mahdollista niin myös järkevää tehdä.

Tässä ei ole mitään vapaaehtoista tai passiivista sopimusta. Kysymys on puhtasti kamppailun sisällä tapahtuvasta metodologiasta, ei sen ympärillä tapahtuvasta etikettihössötyksestä. Tässä tilanteessa Hamlet ei voita Laerteksen asetta itselleen millään tuurilla. Hän on aktiivisemmin oman kohtalonsa hallitsija. Hän on tässä vaiheessa itse jo haavoittunut kuolettavasti myrkytetystä miekasta. Tämä korostaa sitä että Hamlet oli kelpo miekkailija jonka osaaminen oli ratkaisevassa osassa. Ei se, että hän sattumalta ja kohtalon oikusta jotenkin saa vastustajansa miekan haltuunsa. (Hän ei ollut hullu!)

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

Tämän blogin suosituimmat

Mainos

Netin kootut tarjoukset ja alennukset