Naamapalmusunnuntai (ar. de dictis cuiusdam stulti)

Onko Lara Croft ydinpsykopaatti?

"Tomb Raider" on ilmiö. Se on pääasiassa pelisarja. Hyvin vanha pelisarja. (Ensimmäinen peli ilmestyi 1996. Tämän miettiminen saa eräät tuntemaan olonsa hyvin vanhoiksi.) Mutta siitä on tehty myös elokuvia. (Elokuvissa on mm. Angelina Jolie suihkussa ja Angelina Jolie märässä T -paidassa. Tietokonepeleistä tehdyt elokuvat ovat jostain syystä käytännössä aina huonoja. Joskin edelläolevat elementit voivat olla ne syyt joiden vuoksi elokuva kannattaa katsoa kaikesta huolimatta.) Siinä ei ole hirveän montaa peliä, kun huomioidaan se miten monta kymmentä vuotta ensimmäisestä osasta on kulunut. Ja tämän lisäksi osa niistäkin on peräti sisällöltään että pelattavuudeltaan turhia. (Esimerkiksi "Lara Croft and the temple of Osirisia" ei saisi olla olemassakaan!)

Kun pelisarja oli uusi, monet ystäväni pelasivat sitä. Tässä yhteydessä tietenkin hieman tutustuin siihen itsekin. Perheemme oli sen verran vähävarainen että tietokone oli - etenkin sen ajan hintaluokassa - ylellisyyttä johon ei ollut varaa. Saati että tälläistä laitettaisiin pelaamiskäyttöön. Oli meillä toki myös aika vahva kontrolli siihen mitä sai ja ei saanut katsoa, joten vaikka olisi laitettu pelejä niin tuskin tämänlaisia.)

Tässä mielessä on kenties hauskaa aloittaa pelisarjan pelaaminen nykyään. Sillä Lara Croftin "origin story" alustettiin tai kerrottiin vasta "Tomb Raider:Definitive Editionissa". Joka on melko uusi peli. (Sen lisäksi se on pelimekaniikaltaan sentyylinen cover-shooter -kiipeilypeli että se on käytännössä "Uncharted" -peli. Joka taas on pelisarja joka on rakennettu luovalle ajatukselle siitä miten kävisi jos Lara Croft olisi mies. Ja Tomb Raider taas on jossain määrin peli siitä miten Indiana Jones voisi olla nainen. Tässä genressä asiat vaan ovat tällä tavalla...)

Jo "Definitive Edition" ja siinä oleva Lara Croft on jossain määrin häiritsevä. Enkä puhu siitä mistä tässä pelissä aina puhutaan. Suurin siinä oleva häiritsevyys on toki siinä, että Lara on melko graafisesti kuvattu nainen joka ääntelee lähes yhtä paljon kuin Link ja tämän keiju "Zeldoissa". (Lisäksi, no, minulla on preferenssit joihin Lara osuu tarpeettoman tarkasti.) Minun välttävillä pelitaidoillani jopa Jenna Jamesonin videot tarjoavat vähemmän naisellisia vingahduksia kuin tämä peli. (Pelaan aika paljon. Tämä ei tarkoita sitä että olisin hyvä pelaaja!) Tässä mielessä on hyvin vaikeaa tietää onko peli feministinen ja naisia voimauttava. Vai onko se vain tekosyy liimata pervoja seksistisiä miespelaajia ruutuun. (Uskokaa; Olen kuluttanut tämän miettimiseen aikaa, mutta en tiedä.) Tämä sama ongelma on toki kaikissa muissakin "Tomb Raider" -peleissä. Grafiikan kehittyminen ei tosin ainakaan poista tätä ongelmaa.

Kuitenkin toinen häiritsevä tekijä on itse hahmo (=sen persoona).

Lara Croft vaikuttaa hyvin vahvasti olevan ns. ydinpsykopaatti. (Hän on syntynyt sellaiseksi, ei kasvatettu tai kasvanut sellaiseksi.) Ja tässä ei enää ole kysymys sankarin sukupuolesta. Kysymys ei ole myöskään pelin genrestä. Hyvin monessa muussakin pelissä on väkivaltaa. Kysymys ei ole edes siitä onko kyseessä tietokonepeli tai elokuva. Kysymys on siitä miten tämä väkivalta rakennetaan ja miten sankari(tar) siihen suhtautuu.

Hyvin usein sankareita rakennetaan jonkinlaisen stereotyypin mukaan. Ja näitä voidaan lähestyä mielenterveysongelmien kautta. Moni väkivaltaa tekevä hahmo kuvataan näiden stereotyyppien kautta suoraan ; Esimerkiksi Batman on väkivaltainen viittakostaja koska Bruce Wayne on traumatisoitunut. Myös ensimmäisen elokuvan Rambo on PTSDstä kärsivä entinen sotilas joka itkee Oregonissa.

Lara Croft ei ole tämänlaatuisella tavalla mielenvikainen. Hän ei ole myöskään ADHD -tyylinen seikkailija. Hän ei selvästi traumatisoidu. Hän pyyhkii kaikki ongelmat onelinereillä. Lara Croftin "ihmisistä välittäminen" on hyvin pinnallista ja lyhytaikaista. Hän ei selvästi tunne mainittavaa empatiaa. Lisäksi näyttää että häntä kuvaa enemmän viileä idealismi, hän ei niinkään kaipaa kuin ihailee esimerkiksi isäänsä.

Asia pahenee jos pelataan Laran muita seikkailuja. Vanhemmissa peleissä Lara Croft on entistäkin enemmän psykopaattinen varas vaikka arkeologisia taitoja. Kenties alleviivaavin vihje on kuitenkin se miten Laraa kuvataan lapsena. Kun "Tomb Raider:Legend" -pelin alussa tapahtuu lento-onnettomuus, Laran äiti Amelia Croft käskee Laraa laittamaan silmänsä kiinni. Lara ei laita vaan sanoo, että hän haluaa nähdä. Eräs ydinpsykopaattien erikoinen piirre on se, että heillä ei ole räpyttelyrefleksiä ja he lähestyvät itseäänkin koskevia vaaratilanteita kylmästi juuri tämänlaisella tavalla. Tässä pelissä olevat onelinerit tosin muutenkin vihjaavat että Lara on hyvin stereotyyppinen psykopaatti petoeläinten fanitusta ja saalistuslausahduksia myöten.

Olisiko tälle jokin toinen selitys?

Usein peleissä tulee mainintoja niiden väkivallasta ja psykopaattisuudesta. Niiden kohdalla on kuitenkin usein vähemmän syitä alleviivata psykopaattiutta kuin "Tomb Raiderin" kohdalla. Mutta koska sankarina on nainen, halutaan enemmän korostaa sitä että nainenkin voi olla kompetentti ja aivan yhtä hyvä sotilas kuin mieskin. Ja näin ollen ajatukset psykopatiasta voidaan nähdä epätasa-arvoisena asennoitumisena. Naista halutaan mollata mutta samaa tekevä miessankari nyt on vaan cool action -sankari.

Ja kenties kyse onkin todellakin sankarin sukupuolesta. Kun katsotaan viihdettä ja sen sankarienkäyttöä voidaan huomata että monesti vähemmistöt eivät vain astu normaalien sankarien joukkoon ilman jonkinlaista totuttautumiskulttuuria. Naiset eivät tässä mielessä eroa vaikkapa tummaihoisista tai homoseksuaaleista.

Tavallista on, että ensin hahmot ovat jotenkin komediallisia. Näin vähemmistö solutetaan ikään kuin mukaan "suvaittavana vähän heikompana astiana". Tästä ei tule kovasti valituksia massavirralta. Tämän jälkeen sankaria helposti ylikompensoidaan. Syntyy esimerkiksi stereotypia kaiken kulttuurin tuntevasta homoseksuaalista, älyttömän katuviisaasta vanhasta tummaihoisesta miehestä. Vasta tämän ylikompensointivaiheen ja siihen liittyvien "katsokaa kuinka suvaitsevaisia olemme" -viestien jälkeen sankarit normalisoituvat eli ne voivat olla vain sankareita joilla on vaikka seksuaalinen suuntautuminen tai ihonväri. Eivätkä nimenomaan tummaihoisia tai homoseksuaaleja sankareita.

Lara Croft on ensimmäisiä valtavirtatietokonepelien naisprotagonisteja. (Ja tietokonepeleillä on maine miehisenä lajina. Ja lasten ja nuorten puuhasteluna. Eli ; teinipoikien harrastuksena.) Ja tämä on luonut ja muovannut hahmoa. Tämä voi olla nykyaikana jossain määrin taakka. Lara on ns. Mary Sue -hahmo joka on liitetty tunnekylmään brittiläiseen osaamiskulttuuriin samalla kun on hauttu alleviivata että nainen voi olla kompetentti sankari. (Mary Sue -nimitys viittaa tarpeettoman/häiritsevän kyvykkäisiin hahmoihin jotka ovat hirveän nuorina saavuttaneet kaiken ja oppineet kaiken.) Tämä hahmo on myyty myös pelaajien joukossa melko yleiselle pelaajatyypille (seksistisille sovinistiteineille tai tätä vanhemmille sovinistiteinimäisille miehille) sillä että on hahmoon on pakattu riittävästi pikseleitä rintamukseen. (Huhut alastomuuskoodeista eivät nekään ainakaan myyntiä vähennä.) Kun tämä laitetaan yhteen, ei ole ihme että Lara Croft vaikuttaa tunnekylmältä. Emootiot näiden pelien kontekstissa olisivat heikkouksia - tai ainakin heteronormatiivisia naisten piirteitä.

Teoriaa vahvistaa se, että Larassa korostuvat sellaiset psykopaattien tunnuspiirteet kuin pinnallinen viehätysvoima ja älykkyys, harhaluulojen ja muiden irrationaalisten ajattelun merkkien puuttuminen ja hermostuneisuuden tai psykoneuroottisten oireiden puuttuminen. (Ja yleinen tunneköyhyys joka tuntuu olevan piirre siitä että on joutunut actionsankariksi.) Sen sijaan Lara Croftin elämä on suunnitelmallista, hänellä ei ole huonoa arvostelukykyä johon liittyy kyvyttömyys oppia niihin liittyvistä kokemuksista. Hänellä ei ole myöskään heikosti motivoitunutta sosiaalisuutta johon liittyy suoranaisesti epäsosiaalinen käyttäytyminen. Eikä hänellä ole outoa ja luotaantyöntävää käyttäytymistä.

Lara Croft on sillä tavalla "valikoivasti psykopaattinen", että on melko selvää että tässä on kyse enemmän ylikompensointivaiheesta. Ehkä jo muutaman kymmenen vuoden kuluttua Lara Croft voi olla kuten "Unchartedin" Nathan Drake, eli tyyppi joka sankarointinsa ohella mokaa perhe-elämänsä ja on muutenkin "normaalielämässään epäonnistuva ja tästä huolimatta tai jopa tämän vuoksi rakastettava luuseri".

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (2 kommenttia)

Käyttäjän sirkkulinnea kuva
sirkku pitkanen

Yritin kerran katsoa jotain Lara Croft elokuvaa mutten löytänyt itselleni mitään tiettyä olotilaa miten tai millä mielellä saisin otteen juonesta. Minä tykkään Angelina Joliesta, mutta silti en jaksanut elokuvaa katsoa.

Olisihan se hassua jos sankaritar tämmöisessä väkivalta ja äksön jutussa olisikin keski-ikää lähestyvä, hajamielinen tänttärä.

Salapoliisinainen saa olla millainen vaan - niinkuin neiti Marple tai Puutarhaetsivät (?) mutta millainen olisi äksön peli jossa neiti Marple ampuisi hyperlaserilla helikopterin alas tai suutelisi kiihkeästi professoria joka löytäisi jonkun timantin. Kun eihän vanhat rouvat tee semmoisia (vaikka tekevätkin vaikka mitä).

Stereotypiat saa jo trailerin useista leffoista vaikuttamaan siltä kuin olisi jo leffan nähnyt. Minä en voi puhua peleistä kun en ole kuin kerran yrittänyt ajaa rallipeliä (olin kokoajan ojassa) ja pari kertaa pelannut jotain Lilo ja Stich seikkailupeliä mikä oli n. kuusivuotisille. Pääsin jonkun metsän läpi ja sain kai pisteitä.

Naisia ei ehkä houkuta pelien ääreen mitkään märkäpaitaiset uroot sikspäkkeineen. En usko. Naiset kiinnostuisivat ehkä peleistä joihin saisi laittaa jonkun syntymäpäivän, nenän profiilinsa tai silmien värin ja sitten saisi tietää mitä salaisia voimia sen mukaan omaa.
Nyt poikkesin aiheesta mutta sivusta seuraan taistelu ym. pelijuttuja ja ihmettelen usein mitkä ihme niissä voi viehättää....

Käyttäjän TuomoGren kuva
Tuomo Gren

"Olisihan se hassua jos sankaritar tämmöisessä väkivalta ja äksön jutussa olisikin keski-ikää lähestyvä, hajamielinen tänttärä."

Ymmärrän pointin. Mutta en niele koukkua. On nimittäin eri asia katsoa fysiikkaa ja käytöstä. Ja käytös kiinnostaa itseäni. (Ja siihen toivoisin muutosta ... toisin kuin siihen ... anatomisempaan puoleen) On toki selvää että esimerkiksi actionmainen Lara Croftin kanssa hyvin samanlainen Nathan Drake on nuori, komea ja urheilullinen. Mutta hän saa olla esimerkiksi perheensä kanssa ns. "fuckup". Lara Croft ei saa, koska on "nainen liian aikaisin".

Kirjoittajan suosituimmat Puheenvuoro-palvelussa