*

Naamapalmusunnuntai (ar. de dictis cuiusdam stulti)

Miekat ovat parhaita, mutta mitkä miekat ovat parhaita

  • Nimi "puoskarinmiekka", smallsword. Terä 80 senttiä, kahvan kanssa koko miekka 96 senttiä. Paino 800 grammaa.
    Nimi "puoskarinmiekka", smallsword. Terä 80 senttiä, kahvan kanssa koko miekka 96 senttiä. Paino 800 grammaa.
  • Hukari, nimi "Velvollisuus" terä 45 senttiä, koko ase 58 senttiä, paino 600 grammaa
    Hukari, nimi "Velvollisuus" terä 45 senttiä, koko ase 58 senttiä, paino 600 grammaa
  • Yhdenkäden miekka, nimi "Omatunto", terä 86 senttiä, koko ase 105 senttiä, paino 1.2 kg.
    Yhdenkäden miekka, nimi "Omatunto", terä 86 senttiä, koko ase 105 senttiä, paino 1.2 kg.
  • Sotamiekka, nimi "Kunnia", terä 102 senttiä, kokonaispituus 128 senttiä, paino 2.3 kiloa.
    Sotamiekka, nimi "Kunnia", terä 102 senttiä, kokonaispituus 128 senttiä, paino 2.3 kiloa.

Minulta kysyttiin aiemmin, että minkätyylinen miekka olisi oma suosikkini. Kysymys oli vaikea ja jouduin jopa tenttaamaan että minkälaiseen tarkoitukseen. Tässä korostettiin "päättää näistä "lempimiekka"/sen tyyppi, eli vähän kuten pitseriassa valitaan pitsa nro. ** sen mukaan mistä pitää eniten/useimmiten. Eli yleiskalu josta pitää sen monikäyttöisyyden vuoksi." Lähestyn tätä kysymystä, joskaan en vielä anna tähän piirustuksia. (Sen tyylisetkin voivat ehkä olla tulossa.)

Itse olen karkeasti ottaen luokitellut miekat - noin yleensä, joskin minulla on laajahko kokoelma jonka kautta se koskee jossain määrin myös niitä - kolmeen päätyyppiin. On koristemiekat, harjoitusmiekat ja sitten ne sellaiset taistelulliset miekat joita kunnioitetaan eniten vaikka niillä on modernissa yhteiskunnassa kaikista vähiten käyttöä. - Oletan että tässä ei kysytty minulta kantaa tyylitajuun, harjoitusmiekat taas usein valikoituvat sen mukaan missä paikassa harjoittelee mitkäkin HEMA -tyyliä. Eli kysymys olisi juuri tästä kolmannesta alatyypistä.

On kenties hyvä aloittaa alusta.

Ensimmäinen kysymys on se, miksi kysymys on vaikea. Kun ymmärtää tämän, ymmärtää jo jostain jotain. Syynä on se, että jos katsotaan miekkaa, se on aina ja väistämättä kompromissi. Esimerkiksi asettamalla painopisteen lähelle kädensijaa aseesta saadaan sellainen että sen hyökkäyssuuntaa voi muuttaa nopeasti. Mutta kuitenkin jos painopiste on kauempana kahvasta siihen saadaan hyvää "oomfia". Tehokkaat viillot vaativat terään painoa, tehokkaat pistot vaativat että terä ei taivu pituussuunnassa. Toisaalta aseen pitäisi olla käytettävän painoinen. Ja sillä pitäisi yltääkin jonnekin asti. Hyvyyttä voidaan kuitenkin samalla myös lähestyä. Erilaisia miekkoja on paljon ja niiden luokittelu olisi joka ikinen ase mainiten melkoisen pitkällistä.

En tässä tee piirustuksia, kenties sellaisten aika on tulossa myöhemmin. (Minulla itse asiassa on tällä hetkellä yksi omasuunnittelema miekka tehtävänä. Mutta sen kanssa saa nyt nähdä. Ja se rehellisesti sanoen tuskin on vastaus minulle esitettyyn kysymykseen. Se ase on suunniteltu olemaan viiltospesifi ja muutoin lähinnä mahdollisimman badass -näköinen.)

Monesti voisi luulla että vastaus olisi helppo. Että kehuu vain katanaa. Mutta tosiasiassa katana on tavallaan vain liiaksi glorifioitu isohko sapeli jossa on kahdenkäden kahva ja kiekkoväisti. Katana on kahvaansa nähden hämmästyttävän lyhyt ase. Se on viiltospesifi ase jossa on jonkinlaisia pisto-ominaisuuksia. Ihan hyvä peli, mutta itse en nimenomaan preferoi sen tyylisiä aseita. (Sepäntaidoista voi vihjata sen verran että sitä katanoiden erinomaisuuskertomuksiin liitettyä kerrostamista on osattu tehdä euroopassakin. Mutta en tässä nyt kehu parhaita seppiä vaan parasta miekan designiä nimenomaan monikäyttöisyyskontekstissa.)

Huonon kautta.

Siksi on kenties hyvä aloittaa aivan juuresta. Katsoa mikä on todella huono miekka. On olemassa upseerien pukumiekkatyyppi (schiavonna) jossa voi olla hyviä miekkoja. Mutta joskus siinä tyypissä törmää miekkamalliin joka on niin huono kuin miekasta saa ilman että siitä tekee tahallaan särkyvän. Syynä on se, että ase on hyvin kevyt. Se on herrasmiehen ase jota pystyy kantamaan huomaamattomasti vyöllä vaikka koko elämänsä. Siinä on ohuet kädensuojalevyt jotka taipuvat impaktissa. Sen terä on huono viiltämisessä, koska siinä ei ole massaa jota laittaa impaktin taakse. Ja koska sen terät ovat ohuita ja kevyitä, se myös taipuu pistoissa joten sen pisto-ominaisuudetkin ovat huonoja. (Toki on joitain muitakin huonoja miekkoja mutta niitä yleensä tuppaa kuvaamaan se että ne ovat itse asiassa enemmän työkaluja joita sovelletaan joissain kamppailutyyleissä. Ja silloin nämä ovat enemmän kamppailun kontekstista nousevia aseita kuin jotain joita olisi erityisesti kehitetty ja suunniteltu nimenomaan taistelukäyttöön. Schiavonnat tosin ovat näissä mainituissa tapauksissa siinä rajalla ovatko ne vain symbolista aseistusta vai eivät.)

Kun tämän tiedostaa ja lähtee korjaamaan asiaa, voi sitten päätyä parantamaan pisto-ominaisuuksia jolloin saadaan äärimmäisen mukavasti mukanakannettava smallsword. Siinä ei ole viilto-ominaisuuksia nimeksikään mutta sen terää on kuitenkin vahvistettu sen verran että se on kätevä pistoase. Ja tosiasiassa smallswordkin on melko heikko kaksintaisteluissa verrattuna esimerkiksi rapieriin. Syynä on se, että rapier painaa suunnilleen saman verran kuin pitkämiekka. Se on kuitenkin huomattavasti pidempi, tämä on tehty luopumalla pitkänmiekan monikäyttöisyydestä ja korostamalla aseen pisto-ominaisuuksia. Smallsword on tavallaan rapier niille jotka eivät jaksa kantaa pitkää ja epämukavaa asetta mukana aina. Rapier on erinomainen valinta kaksintaisteluun jota käydään tasaisella maastolla ei-panssaroitua vihollista vastaan.

Toki asian voi ratkaista toisinkin. Jos otetaan hukari joka on itse asiassa jotain joka on minulta "sillä varalla" että jos alkaa uusi talvisota niin olen ottamassa sen sinne. (Minulla on tosin mietittynä ase myös zombieapokalypsia varten joten tätä paranoijaa ei kannata laskea liian pitkälle.) Siinä on haluttu sekä viilto- että pisto -ominaisuuksia. Tätä on sitten otettu lyhentämällä asetta. Sen terä on kaareva jotta siihen saadaan enemmän viilto-ominaisuuksia. Aseessa on melko paksu terä josta saa leveyden kautta terävän. Ja sen painopiste on melko kaukana joten sen impaktissa on tehoja. (Se on kuitenkin niin kevyt että se ei hidasta mainittavasti, toisin olisi jos ase olisi pidempi.) Ja sen kärki on yllättävänkin tehokas pistoissa. Tämä ei ole toki hyvä avoimessa maastossa käytyyn kaksintaisteluun huonon ulottovuuden takia. (Se on itse asiassa niin lyhyt että juuri ja juuri suostun kutsumaan sitä miekaksi.) Mutta toisaalta jos taisteluita käydään puhelinkioskissa tai kapeissa juoksuhaudoissa, se on oikein tilanteenmukainen. Ja sitä on myös kätevä kantaa mukana.

Avomaastossa voi sitten tehdä toisenlaisen muotoilun. Oma yhdenkädenmiekkani on valittu siten että sitä on miellyttävä kantaa vaikka viikonloppuja. (Se on lähinnä vaatehtimiskysymys.) Se on melko pitkä yhdenkädenmiekaksi mutta kuitenkin vielä sellainen että se ei haittaa menemistä kannettaessa. Siinä on sekä pisto-että viilto-ominaisuuksia. Joskin on huomattava että sen terä on melkoisen ohut ja taipuisa. Tämä korostaa sitä että sillä pystyy viiltämään pienemmälläkin voimalla, mutta samalla se tarkoittaa sitä, että jos vastassa olisi hiemankin panssaroituja vihollisia, terä taipuu pistoissa melko helposti. Mikä ei ole tarkoituksenmukaista. Jos täytyy olla koko ajan taisteluvalmis, jossain yllättävässä tilanteessa, kulttuurissa joka sallii näkyvän miekan kantamisen mutta jossa ihmiset eivät yleensä kulje panssareissa, tämä on minusta oikein hauska valinta. (On aina riemastuttavaa kehua omia ratkaisuitaan.)

Toisaalta sitten jos tietää joutuvansa taisteluun, voi rapiirin lisäksi lähteä hakemaan asiaa kahdenkäden aseiden kautta. Niillä voi torjua asioita eri tasolla kuin rapiirilla. Kahdenkäden aseissa kädensija toimii vipuvartena joten niihin voi laittaa enemmän painoa. Viilto-ominaisuuksista tulee hurjia. Tosin pistäminen ns. "voi vaikeutua" aseen painon vuoksi.

Tämän pohdinnan huipuksi voisikin ottaa esimerkin siitä miten monikäyttöisyyttä on haettu. Pitkämiekka on siitä hyvä että se ei ole erinomainen missään mutta se on kohtuullinen kaikessa. (Sitä voi käyttää tarvittaessa yhdellä kädellä joten sen kanssa voi käyttää jopa erilaisia painillisia lukkotekniikoita.) Kuitenkin kenties hauskin tapa ratkaista monikäyttöisyysongelma on mielestäni ns. tuck -miekoissa. (Jonka laista minulla ei vielä ole.) Ne ovat kahdenkäden miekkoja. Kuitenkin ne ovat  pääasiassa pistomiekkoja. Tämä on toteutettu ns. hollow grind -tekniikalla jossa miekan lappeella on keskellä voimakas paksuunnos. (Osa hollow-grindeistä ovat itse asiassa "kolmio" jonka "tasainen" on koverrettu kohti aseen ydintä, tavalla jossa syntyy periaatteessa kiilamainen terä jolla ei ole hirveästi taistelullisia ominaisuuksia, mutta joka estää aseen taipuilun mutta tekee siitä mahdollisimman kevyen.) Miekassa joka minulla tulee mieleeni tätä oli tehty lähes koko miekan pituudelta. Kärkiosasas oli kuitenkin jonkin matkaa aivan normaalia "lättänää" miekanterää joka oli hiottu teräväksi. Näin ollen sillä oli myös viilto-ominaisuuksia. Ns. Half -swordingtekniikoita joissa asen terästä otetaan kiinni kädellä miekka toimii myös panssaroituja viholllisia vastaan. (Panssareiden kohdalla ideana on juuri kiertää aukoista. Ei lyödä läpi kuin joku yliluonnollinen kirvesmies.) Ja vaikka half-swordingia voi tehdä turvallisesti ihan terävilläkin aseilla, niin tämänlainen ratkaisu tekee siitä oikein luontevaa. Ei tavallaan ole ihmeellistä että tuck -miekat olivat suosittuja.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (4 kommenttia)

T Piepponen

Hyvää tietoa tukemaan päätäntää minkälaisen valmistaa.

Jääräpäänä kyllä pysyttelen hukarimallissa, mutta muutan terän mittoja ja muotoa hieman makuun sopivammaksi - onhan niiden hyvä olla ihan silmääkin miellyttäviä jos jotain alkaa tekemään.

Ulottuvuus vs. käsiteltävyys oli mielessä ja hukarimallisissa ainakin käsiteltävyys tuntuu paremmalta. Näet kun meinasin ihan metsässä kulkemiseen tehdä kyseisen terän ja metsässä on kosolti käyttökohteita joihin terän kanssa pitää pystyä: risukko, silmien korkeudella olevat oksat, kantojen pilkkominen tarveaineen keräyksessä, maan kaivaminen jne. Tähän menoon lyhyempi terä ehkä parempi kuin jokaiseen oksaan tarttuva pitkä kapine. Tietysti tämä käyttötarkoitus nyt ei ole mitään "oikean" miekan käyttötarkoitusta.

Tätä ennen tulee kuitenkin suunnitella ja valmistaa hyvinkin tarpeellinen teräkalu, eli sieniveitsi, koska lahjaksi saatu katosi metsään.

Toledon ja ruotsin teräksiä kai pidettiin samassa arvossa kuin japanin laminaatteja.

Käyttäjän TuomoGren kuva
Tuomo Gren

On hyvä huomata että tuossa hukarissa on "rystypuolella" kärkiosaa teroitettu. Ja se on kaareva. Sellaisella on hyvä katkoa oksia. (Vesurissakin on "koukku" sen vuoksi.) Tosin tuolla D -kahvalla olisi hieman hankalaa.

Käyttäjän seppaeo kuva
Oskari Seppänen

Ei tähän voi sanoa muuta kuin: Valomiekka :3

Käyttäjän TuomoGren kuva
Tuomo Gren

Valomiekan erinomaisuutta ei kyllä voi kuin ihailla. Tosin huomautan että fist's don't run out of ammo. Or batteries.

Mainos

Netin kootut tarjoukset ja alennukset