*

Naamapalmusunnuntai (ar. de dictis cuiusdam stulti)

Klassikko

Löysin kotoani vanhanaikaisen videoelokuvan. Sen nimi oli "Maxell E-180GX" Tätä videota on myyty hyvin runsaasti. Se on yksi myydyimmistä videoista. Katsoin sen läpi. Ja ensivaikutelma oli, että se oli pitkästyttävä. Myydyt elokuvat ovat tavallisesti pinnallista toimintaa, kliseitä ja kiiltokuvamaisia hahmoja. Mutta tämä elokuva oli myyntimääristään huolimatta ilmiselvästi jonkinlainen taide-elokuva. Teos oli ilmiselvää postmodernia tekotaidetta.

Kun katsoin ruudussa hyppiviä, aluksi satunnaisenoloisia, pisteitä, ei niissä tuntunut olevan mitään järkeä. Mutta pian aloin näkemään hahmoja. Miten pisteissä oli virtaavia kuvioita jotka kulkivat vasemmalle, oikealle ja jotka heilahtelivat edestakaisin. Tämä musta-valkoinen sumu oli ainut mitä elokuva antoi.

Mutta sitten, vaikka teos olikin aluksi todella tylsä, elokuva oli kuitenkin paneutumisen ja ajanannon jälkeen todella nerokas. Elokuiva kasvoi katsomiskokemuksen aikana ja se todella palkitsi kaiken sen paneutumisen ja yrittämisen jota katsojana elokuvalle annoin. Toki olin ensin miettimässä että mitä roskaa tämä eloku va oli, että miten jossain elokuvassa voi olla vähemmän sanomaa kuin "Yksin Kotona" -elokuvan jatko -osissa.

Mutta sitten yhtäkkiä näin ruudulla jotain joka tuotti selvärajaisia kuvioita. Kenties jonkinlaisia matemaattisia kaavoja. Se välähti ruudussa vain hyvin lyhyen aikaa enkä ehtinyt tarkentamaan katsetta siihen. Mutta sitten näin saman vision uudelleen. Ja se hävisi taas. Se oli kuin ikkuna kaikessa tuossa sumuisessa kohinassa. Pian saavutin meditatiivisen tilan, jossa elämäni täyttivät suorastaan buddhalaiset makyot. Näin miten kohinassa oli oikeasti sisältöä ja merkitystä. Kuin sateen ja veden täyttämiä pintoja jotka aaltoilivat.

Ja sitten tapahtui se kaikista hienoin ; silmäni avautuivat. Koin kuin kelluvani pimeässä vesitankissa. Tai makaavani käsieni iho muovikelmuun käärittynä pöydällä, silmät peitettynä. Voin tuntea miten tuijotin silmät pingpongpallojen tavoin avoinna kun saavutin Ganzfeld eksperimentoinnin henkiset ulottuvuudet. Minun oli vaikeaa ymmärtää ja seurata omia ajatuksiani, koska koin seuraavani muiden ihmisten ajatuksia ja lukevani niitä. Koin läheisyyttä maailman kanssa. Koin miten aika venyi ja kutistui.

Lopulta saavutin täydellisen tiedostumisen ja käsitin että elokuva käsitteli elämän satunnaisuutta ja sitä miten pienistä ja merkityksettömän tuntuisista detaljeista koko elämämme rakentuu. Ja miten hienoa tämä sitten kuitenkin on. Miten merkitys ja sisältö syntyvät kuin itsestään. Ja tässä kaikessa on jopa hengellisiä ulottuvuuksia, ilman että kukaan asiasta erikseen tulee saarnaamaan. Elokuva itse asiassa on kuin ajatuksia herättävä tabula rasassa oleva tila joka on ikään kuin valmis kasvamaan ja ottamaan vastaan sen mitä katsoja haluaa ajatella. Ja ruokkimaan tätä ja palauttamaan tämän toiveen takaisin, täydellisenä ja rikkaana katsomiskokemuksena.

Tämänlaisia elokuvia ei enää uskalleta tehdä. Suosittelisin tätä kasvattavaa elokuvaa pakolliseksi esitettäväksi peruskouluun. Ajatusta tukee se, että syvällisyydestään huolimatta elokuva ei sisällä mitään sellaisia elementtejä jotka voisivat järkyttää mitään uskontoa tai maailmankatsomusta. Siinä ei ole mitään lapsille sopimatonta.

Tämä on hieno elokuva joka ansaitsee myyntilukunsa. Viisi tähteä.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

5Suosittele

5 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (13 kommenttia)

Kalle Erkkilä

En ole nähnyt arvostelemaasi elokuvaa, mutta luin kirjan. Oli hyvä.

Käyttäjän jooel kuva
Jooel Jaakkola

Tämä on kyllä ehdottomasti paras elokuva- ja ehkä varsinkin taidearvostelu jonka olen lukenut! Itse elokuvaa en aikoinaan jaksanut kokonaan katsoa, mutta olet oikeassa: nämä ovat lopulta niitä klassikoita joita jaksaa katsoa aina vaan uudelleen!

Seppo Hildén

Helvetti, menin aikoinaan vahingossa äänittämään tuon klassikon päälle Maxwell Smarttia. Siihen mahtui kuusi jaksoa.

Silti, moka mikä moka.

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen

Haluaisinpa nähdä tuon elokuva. Kuvaus on mahtavan hyvä ja hokuttelee ottamaan selvää mistä on kyse.

Enpä netistä löytänyt tarkempaa tieto tai kirjaa tai sitten en jaksanut kaivaa kylliksi. Saisiko?

Käyttäjän TuomoGren kuva
Tuomo Gren

Todellinen kulttuurinystävä sanoo että on lukenut kirjan, ei ole nähnyt elokuvaa mutta tietää silti että kirja on parempi. Itse tosin arvostan sitä miten elokuva tuo esiin kirjaa vahvemmin teoksen nimessä olevia scifiteemoja.

Tämä klassikko kuuluu jokaisen omistukseen, ja on ikävää jos sen saatavuus on vaikeutunut. Teoksesta on myös jatko-osia, kuten "Maxell E-240M". Niiden taso on tätä teosta heikompi. Tunnettua on että jokaisen jatko-osan laatu on noin puolet ensimmäisestä osasta. Ja tämä sääntö todellakin pätee tähän sarjaan. Myöhemmissä osissa on rahastuksen makua. Mikä ei toki heikennä tämän arvioimani alkuperäisteoksen voimaa.

Käyttäjän jukkapaloposti kuva
Jukka S. Palo

Kiinnostava elokuvaarvostelu ja hyvää, että siitä myös teostomaksut on aikoinaan maksettu. Minulla oli tuosta Maxellista äänikirja versio c-kasetilla, mutta nuorena ja taiteesta silloin ymmärtämättömänä nauhotin klassikon päälle aikansa populäärimusiikkia.

Käyttäjän juhauronen kuva
Juha Uronen

Tämä klassikko tunnetaan myös nimellä kärpästen sota
Kun aikansa katsoo tätä ihanaa taidetta
Siitä löytyy selkeä juoni

Ps
Kirjaa en jaksanut lukea

Käyttäjän jpvuorela kuva
Jari-Pekka Vuorela

En ole ilmeisesti aiemmin osannut pohtia tämän klassikon merkitystä riittävästi, koska se on muistoissani jäänyt TDK EHG-180:n ja, pakko myöntää, jopa TDK HS-240:n varjoon. Kiitos inspiraatiosta, täytyy vertailla tarkemmin.

Käyttäjän TuomoGren kuva
Tuomo Gren

On ikävää miten monella on käynyt elämässä nauhoituskatastrofeja. Ennen todellakin saattoi nauhoittaa vahingossa häävideon tai Maxell E-180GX:n päälle. On siinä poru ollut kova. Onneksi nykyään on tallennusteknologiaa joka ei vahingossa lataa entisen tiedoston päälle kovin helposti.

Tosin minun on sanottava että TDK -sarjaa nyt ei yhdistä tähän mestariteoseen mikään muu kuin genre. Mielestäni tuota kilpailevaa sarjaa vaivaa tendenssinomaisuus ja se, että kun muut tekevät jotain toimivaa niin sitten pitää olla kaikkien tekemässä samaa. Onhan tätä nähty. Yksi tekee "Ben Hurin" ja pian joka toinen elokuva kertoo roomalaisista. En edes kehtaa puhua zombieista ja supersankareista tässä yhteydessä.

Käyttäjän TuomoGren kuva
Tuomo Gren

Löysin YouTubesta suosikkikohtaukseni. Ihan tässä silmä kyyneltyy.

Kalle Erkkilä

Huomasitko TuomoGren, että kyseisen YouTube-kanavan kautta saa ladattua teoksen soundtrackin? Formaatti oli valitettavasti MP3. Voi olla, että jonkun divarin hyllyjen kätköistä löytyisi vanha vinyylilevy-versio, BBC:n julkaisemana.

Käyttäjän TuomoGren kuva
Tuomo Gren

Niin. Onhan digitaalinen ääni hengetöntä, kun taas säröilevä muovi antaa eloisampaa äänimaailmaa. Todellinen maailma ei ole kaavoihin kangistunut. Pahinta olisi jos tämän katsomiskokemuksen sekaan laitettaisiin mainoksia. Siksi on parasta luottaa hyvään YLE:n arkistojen laatuun.

Käyttäjän PetSu kuva
Petri Suomi

Täällä saattaisi olla jotain toivoa saada 19.80$ maksava teos kokoelmiinsa, tai sitten ei. http://www.ssc.com.hk/productdetail.asp?id=4105&la...

Mitähän tekisin noin 200:lla Maxell 180-GX:llä jotka sain perintönä. Mukana tuli B & O VHS- nauhuri, joka sekin käyttämätön. Lisäksi noin 500 samankaltaisia teoksia, mutta ne on menty pilaamaan nauhoittamalla niihin joitakin elokuvia muistuttavaa materiaalia ja pilaten näin elämyksen. Niiden tyhjentäminenkään ei auta palauttamaan täydellistä Maxell 180-GX vaikutelmaa, koska niiden tekijää ei tunneta.

Tämä kokoelma liittyy edesmenneen ystäväni ammattiin, eli elokuvien ammattimaisen katsojan rooliin. Hän katsoi elokuvat kuitenkin jo VHS aikaan paljon kalliimmilla laitteilla ja korkeatasoisimpina. Tämä kokoelma ja sen käyttämättömyys on silti mysteeeri. Ne leffat ja Maxell 180-GX ovat avaamattomia. Samoin joskus arvokkaan videonauhurin pakkauskin. Edes virtajohtoa ei ole otettu muovipussista pois. En tiedä olisivatko edes retroilijat tai keräilijät kiinnostuneita asiasta. On vain muutama vuosi, kun viimeinen VHS videonauhuri valmistui.

Mutta tosiaan, Maxell teoksissa ei ole K-X lukua, loukkaavia tekstejä eikä rivoja kuviakaan. Sisältökin lienee varmaa kamaa, kuten blogaaja on ylväästi kuvannut elämyksensä.

Mainos

Netin kootut tarjoukset ja alennukset