Naamapalmusunnuntai (ar. de dictis cuiusdam stulti)

Kuvataideterapiaa antropomorfistetuille alkuräjähdyksille

Katsoin internetissä oleellisia ja opettavaisia videoita. Ne opettivat sellaisia asioita kuin, että meret ovat täynnä mysteereitä. Ja suuri osa niistä on muotoilultaan sellainen, että ne tuottavat sensurointivaatimuksia Instagramin hahmontunnistusohjelmissa.

Esimerkiksi maskuliinista muotokieltä edustaa Thermarces cerberus -kalaolento. Ja tiettävästi maukas suuhunpantava Urechis unicintus. Esimerkkejä lajeista ei ole vaikeaa löytää koska maailmasta löytyy kokonainen pääjakso joka on fallisen muotoilunsa vuoksi nimetty uljaan sykkivästi Priapulidaksi. Ja jokainen klassisen koulutuksen käynyt kaunosielu ymmärtää välittömästi miksi nimi on osuva.

Ja minä kun pidin tatteja hauskoina. Mutta nämä liikkuvat. Erityisen kunniamaininnan annan merten syövereissä vaeltavalle matomaiselle Nudibranch Melibe, joka vaeltaa merenpohjassa. Tämä merenpohjan sykähtelevä fallos, joka lyllertää hentaimaisilla lonkeroulokkeilla, on jo itsessään ala-asteelaisia poikia ja monia heidän tasoisia keski-ikäisiä miehiäkin hihittelyttävä. Mutta se ei jää tähän kyn se syö se levittää naamansa läpinäkyvästi merenpohjaa vastaan tavalla joka luo intuitiivisen lempeästi mieleen äitimaallisia assosiaatioita. On tietenkin aina hyvä, henkistävä ja sivistävä idea miettiä alkuperäänsä ja sitä mistä ihmiskunta on tullut. Mutta ei tällä tavalla.

Kieltämättä Nudibranch Melibe on sen näköinen olento, joka syntyisi jos minunlaisen tyypin annettaisiin suunnitella Lovecraftiläisiä hirviöitä. Ja sitten kun sellaisen suunnittelisin, niin joku freudilaisen psykoanalyysin ystävä tulisi juttelemaan alitajunnastani, torjunnoistani, varhaislapsuudestani ja seksuaalisuudestani. Ja jos olen onnekas niin toisistaan erillään ja tuossa järjestyksessä.

Mutta yleisesti ottaen luomusten ajatellaan usein kertovan jotain tekijästään. Ei tarvitse olla psykoanalyytikko esittääkseen että taideteokset kuvaavat tekijänsä intentioita, maailmankuvaa, agendoja, arvoja ja mielenlaatua. Tästä saadaan tietenkin se relevantti teologinen kysymys jota ei oikein kysytä. Jos tämä pieni maan matonen on todella Älykkäästi Suunniteltu niin tarvitseeko sen Suunnittelija psykoterapiaa? Miten Hänen varhaislapsuutensa on häiriintynyt herkässä iässä?

Jumalalta pitäisikin kenties lottovoittopyyntöjen ja nöyristelevien polvirukoilujen sijaan kenties tiedustella sitä että mitä tunteita tämä herättää Hänessä. 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (1 kommentti)

Käyttäjän jallerajala kuva
Jari Rajala

Emme tähän peliin osallistuvina pelihahmoina ehkä kuitenkaan pelin tässä vaiheessa voine oikein kysyä tuota otaksutusti relevanttia teologista kysymystä, tarvitseeko pelimme suunnittelija pelihahmoon sovelletun vaatimattoman ymmärryksen mukaista psykoterapiaa, koska peli on kovin kesken, vasta hiljattain pyörähtänyt käyntiin.

Miljardin - 100 miljardin maan nykyvuoden päästä olemme ehkä päässeet ns. jumaltasolle A •ƒ+≈√ıπ Ω, niinpä kysymykseen saaneekin silloin jo ehkä hieman kattavamma vastauksen. Eppäillä toki soppii.

Tehkää lapsia, niin saatatte saada vastauksia, johonkin ;-•

Tämän blogin suosituimmat

Mainos

Netin kootut tarjoukset ja alennukset